Carpaalitunnelileikkauksen biomekaanisia ja anatomisia seurauksia

Fysiatri Markku Tunninen ( päivitetty 23 10 03 )
 
Carpaalitunnelisyndrooma on yleinen fysiatrinen ja ortopedinen ongelma. Kun konservatiivisessa hoidossa ja kuntoutuksessa ei onnistuta on edessä usein operatiivinen hoito. Carpaalitunnelin ahtauman vapautusleikkaus, jossa ligamentum carpi transversalis katkaistaan on useinmiten suoraan hermovauriolta pelastava hoidollinen komplikaatioton toimenpide.

Jotkut potilaat kuitenkin saavat postoperaatiivisia komplikaatioita; kuten leikkausarven ihotunnon herkistymistä, puristavaa kipua, uusiutuvia canalis carpi syndrooman oireita ja käden puristusvoiman heikentymistä, huolimatta siitä tehtiinkö leikkaus avoimesti, puoliavoimesti tai endosskooppisesti.

Tarkkoja syitä teknisesti onnnistuneen leikkauksen edellä mainittuihin komplikaatioihin ei aina tiedetä –  pieni osa johtuu potilaiden leikkausarpien parantumisen laadusta (osalla arven liikakasvua ).

Carpaalitunnelin vapautusleikkaus, rannekanavan kämmenenpuoleisen katon eli ligamentum transversuksen katkaisu muttaa rannekanavan anatomiaa ja biomekaniikkaa. Leikkaus lisää  ranteen kämmenenpuoleisen kaaren leveyttä sekä rannekanavan tilavuutta ja muuttaa lihasten ja jänteitten biomekaniikkaa. Tämä voi johtaa etenkin nuorilla aikuisilla varsinkin nivelsiteiltään hypermobiileilla naisilla tehdyissä leikkauksissa sekundaarisiin laajempiin toiminnallisiin yläraajan kipuihin, puutumisiin ja voimattomuuksiin. Tämän vuoksi 20 - 40 vuotiaitten aikuisten caarpaalitunnelioireistoa pyritään hoitamaan ensisijaisesti kuntoutuksen keinoin

Lisätietoja tästä aiheesta voit halutessasi hankkia artikkelista: ” Clin Biomech (Bristol, Avon). 2003 Oct;18(8):685-93. Brooks JJ, Schiller JR, Allen SD, Akelman E.”, jossa selvitellään 1) normaalia rannekanavan anatomiaa ja anatomisia vaihteluita, 2) leikkaustekniikoita ja 3) leikkauksen jälkeisiä rannekanavan morfologisia, fysiologisia ja biomekaanisia vaihteluita