Kaularangan toiminnallinen anatomia on yläniskassa ns. C 0-2 segmenttien alueella ( jossa C 0 on nimetty takaraivoluu, C 1 on ensimmäinen kaulanikama eli atlas ja C 2 on toinen kaulanikama eli axis ) täysin erilainen kuin C 3 - C 7 nikamien alueella eli keski- ja alaniskassa tai alempaa muualla rangassa.  Ensimmäisellä kaularangan nikama atlas niveltyy kahdella pienellä nivelellä kallonpohjaan eli takaraivoluuhun.  Sen enempää axiksella kuin atlaksellakaan ei ole ollenkaan stabiliteettiä luovaa nikamavälien välilevyä ja atlaksella ei ole ollenkaan nikamasolmua, vaan sen tilalla on toisen kaularangan nikaman eli axiksen dens niminen puikkomainen hammaslisäke.  Atlas niveltyy axikseen myös kahdella pienellä nivelellä.  C 0-2 segmenttien toiminnallisen liikestabiliteettin takaavat ensisijaisesti nivelsiteet ja vasta toissijaisesti em. luiset pikkunivelrakenteet sekä lihakset.  Axiksen pikkunivelten päällä kuten myös axiksen densin nivelsiteiden varassa lepää ja toimii käytännössä koko pää ja ensimmäinen kaulanikama.  Koska C 0-1 ja C 1-2 väleissä ei ole välilevyä tapahtuu noissa nikamaväleissä, erityisesti C 1-2 välissä, normaalitilanteissa huomattava osa, noin 60 %, kaularangan kiertoliikkeistä. 

Näiden yläniskan toiminnallisen anatomian erityispiirteiden pohjalta on helppo ymmärtää kuinka suurin osa meistä kokee enemmän tai vähemmän elämänsä vaiheissa yläniskasta tulevaa rasituskipua - osa jo lapsuudesta toiminnallisina tai joskus rakenteellisina häiriöinä ja suurin osa aikuisiässä osin luonnollisten kudosten kulumaprosessien pohjilta varsinkin niskan staattisissa rasituksissa.  Hyvin taipuisa 7 nikaman muodostama kaularanka kannattelee ja tasapainottelee vartalon liikkeissä ja asennoissa noin 4,5-5,5 kg painavaa päätä atlaksen eli C1 nikaman nivelillä.  Lisäksi kun huomioidaan, että kaulan kautta tapahtuu myös paitsi verenkierron myös hermotoimintojen (ateria carotis ja vertebralis, selkäydin ja ydinjatkos sekä hermojuuret) viestitys pään ja kehon sekä raajojen välillä - ei ole ihmekään että niska on ihmisen heikko ja stressiherkkä ja lenkki.

Vaikka C 0-1-2 nikamaväleissä ei olekaan stabiliteettia luovaa välilevyä kestävät ko nikamvälien intervertebraaliset nivelet kuitenkin paremmin kuormitusta kuin C 3-7 nikamavälien facettinivelet, jotka ovat paljon alttiimpia artroosille.  Ehkä evoluutio ehti siinä hoitaa tehtävänsä jo ihmisen kehityshistorian alussa, mutta silti yläniskan segmenteistä tulee harmillisia ja vaikeahoitoisia kivun ja päänsäryn oireiluita.  Vaikka em nivelten rustot eivät vaurioidukaan niin herkästi kuin alempana kaularangassa tulee niittenkin rasituksista degeneratiivisia ja toiminnallisia kipuja ainakin ko niveklten vieruskudosten toiminnan pettäessä, joskin sen asian osoittaminen tuleeko C 0-2 segmenttein kipu enemmän nivelistä, nivelsiteistä, lihasjänteistä tai hermojuurten  dorsaaliramuksista voi olla yksittäisen potilaan kohdalla jokseenkin mahdoton tehtävä.  Kipu voi siis tulla yläniskan pikkunivelten rasituksista, joskus niiden lukkitumisista tai harvoin jopa subluksaatiosta ja harvoin kulumamuutoksista mutta myös erityisesti lihasten ja nivelsiteiden huonosta toiminnasta, yliliikkuvuudesta tai repeämästä. 

Vielä useammin yläniskasta tulevan päänsäryn syntyyn vaikuttavat paljon laajemmin myös alaniskan, hartian, yläselän ja erit. lavan-olan mm lihasepätasapainoista johtuvat toiminnan häiriöt.  Tyypillinen yläniskan alueelta lievästä kroonistuneesta C 0-2 segmenttien lihasten, nivelsiteiden ja pikkunivelten toimintahäiriöstä tullut kipujäykkyysoireilu ilmenee viime kädessä yläniskan tuntohermoista tulevana sähkötys-, puutumis-, puristus- ja päänsärkyoireiluna takaraivolle, ohimolle ja otsalle.  Tuntohermot, joista päänsärkyoireilu tulee ovat selkäydinhermojen pieniä ns. dorsaaliramuksia eli taaksepäin suuntautuvia hermohaaroja, jotka hermottavat myös nikamien pikkuniveliä.  Kyse on useinmiten lähinnä C 2 selkäydinhermon dorsaaliramus eli nervus occipitalis major, ehkä osin C 3 selkäydinhermon dorsaaliramus ja C 2-3 selkäydinhermojen ventraaliramukset cervicaalisen plexuksen kautta ( eli nervus occipitalis minor ja nervus auricularis major).  Yläniskan päänsärkyoireilulle voivat altistaa myös muut alemmat mm. kaularanganv toiminnan häiriöt ja kulumamuutokset sekä ylä-keskiniskasta rintarankaan, lapaan ja kylkiluihin lähtevien lihasten epätasapainot ja kireydet, joiden taustalla voi olla taas th-rangan-thoraxin ja lapa-olka-alueen toiminnan häiriöitä.

Käytännön työssä on huomattu, että yläniskan em. mainituista tuntohermoista päänsärky tulee useinmiten C2 hermojuuren dorsaaliramushaarasta, joka nervus occipitalis major nimisenä tuntohermona hermottaa lopulta takaraivon, päälaen ja ohimoiden ihotuntoa.  Tästä tuleva päänsärky tuntuu lievimpänä yläniskassa takaraivon alaosassa pienenä paineen tuntuna ja/tai mahdollisesti lievänä puutumisen tunteena takaraivolla.  Oireilun voimistuessa hiukan paineenomaineni pinnallinen sähköttävä särky voimistuu takaraivosta otsaan ja mukaan tulee helposti pientä autonomisen hermoston oireilua kuten lievää pahoinvointia, ruoka ei oikein maita ja keskittymiskyky häiriintyy.  Yläniskaperäinen päänsärky tuntuu laajemmin useinmiten enemmän toisella puolella päätä ja lopulta koko päässäkin ja joskus hyvinkin intensiivisenä edeten migreenipotilailla usein aidoksi klassiseksi migreeniksikin - välillä  ko. voimakasta särkyä taas luullaan aidoksi migreeniksi.

Lähes pahimmillaan yläniskasta tuleva päänsärky voi harvinaisemmin tulla syväntuntuisena raastavana kipuna takaraivolle,  tuntuen lähes koko päässä, joissakin reilummissa C 0-2 segmenttien toiminnan häiriöissä ns duran eli selkäydinpussin kautta duran fuusioituessa takaraivon luukalvoon - tuolloin on kyse jonkinlaisesta duran venytyskivusta, jonka tarkat syntymekanismit voivat jäädä hämärän peittoon - usein voimakkaampi kipulääkitys ja lepo laukaisee sellaisen kohtauksen.

Kliinisessä tutkimuksessa pyritään ymmärtämään yläniskasta tulevan päänsärkyoireilun kinesiologista syntymekanismia.  Kyse on niskahartiaseudun kokonaisoireilun syntymekanismien analyysistä - usein voi olla vaikea sanoa mikä kliinisen tutkimuksen löydöksistä on syy tai seuraus mutta periaatteessa niskahartiaseudussa kaikki vaikuttaa kaikkeen - osa primaarisyistä laajoissa nskahartiaseudun vaivoissa (joissa on päänsärkyä) voi olla yläniskassa ja osa on saanut alkunsa hartian, lavan-olan ja rintakehän yläaukeaman toiminnan häiriöistä.  Kun segmentaalisen toimintahäiriön mekaniikka on jollakin todennäköisyydellä selvitetty kohdistetaan lääkehoito ja/tai mobilisoiva hoito sekä harjoitusterapia kyseessä oleville th-thorax ja lapa-olka että yläniskan alueille.  Kuntoutuksessa pyritään pala palalta purkamaan pois havaittuja toiminnan häiriöitä.

Tue Fysiatria.net sivuston kehitystyötä esim 1 € lahjoituksella