| |
 |
| |
             |
|
|
|
 PowerPoint
esitys: 
- Mikä on
tenniskyynärpää ja sen optimaalinen hoito?
Fysiatrian
erikoislääkäri Markku Tunninen,
päivitetty 26.5.2006
- Tenniskyynärpäävaiva tai ns. lateraalinen
epicondyliitti on noin neljällä ihmisellä
tuhannesta. Morris (v. 1882) ja Clado (v. 1902)
yhdistivät sairauden tenniksen pelaamiseen, mistä
juontaa nimitys "tenniskyynärpää". Epikondyliitin
hallitseva oireilu on kyynären ulkopuolella olkaluun
nivelnastan seudussa käden käytössä tuntuva kipu ja
leposärky. Kyynärnivelen liikkuvuus on lähes poikkeuksetta
normaali. Löydöksiä voivat olla kipualueen turvotus,
käden heikentynyt puristusvoima sekä kipu
kyynärseudussa silloin, kun vastustetaan ranteen tai
sormien ojennusta. Kyynärnivelen röntgenlöydös on
yleensä normaali. UÄ-tutkimuksessa voi löytyä
epicondyliitin tulehdus. Olkaluun epikondyliitillä on
taipumus parantua itsestään kuukausien tai vuoden parin
kuluessa.
- Olkaluun
lateraalisen epikondyliitin pääasiallisin aiheuttaja on
ranteen ja sormien ojentaja- sekä kiertojänteiden
ylirasitus. Epikondyliitti voi seurata myös
kyynärseutuun kohdistuvaa vammaa, kuten revähdystä tai iskua
tai toistuvaa mikrovammaa. Rasitustulehduskipu
syntyy olkaluun ulkonastan jännesäikeiden
kiinnityskohta-alueille, josta tulehdusärsytys leviää
olkanastan kipuherkälle luukalvolle laajemminkin.
Sairastuneet ovat yleensä 30 - 40-vuotiaita. Kipu
alkaa ranteen ojentajien tai kiertäjien kalvojänteen
epicondyluksen kiinnityskohdan mikrorepeämistä
- joskus magneettikuvissa nähdään pieni jänteen
osarepeämä.
- Lievissä
vaivoissa kyynäralueen toistorasituksen välttäminen,
tulehduskipulääkkeet ja kylmä. Koska olkaluun
epikondyliitti on yläraajan rasitussairaus, on
luonnollista, että onnistuneen hoidon perusedellytys on
sairauden aiheuttaneen rasituksen vähentäminen, oli se
sitten työstä johtuvaa tai vapaa-ajan harrastuksen
aiheuttamaa.
-
-
- Tenniskyynärpäätukea voi käyttää esim. työssä
kaikista raskaimmissa tai
kyynärtä toistorasittavimmissa töissämutta sitä
ei pidä käyttää päivittäin jatkuvasti /
pitkäaikaisesti, koska tuolloin imunesteen kierto
ja ehkä laskimoverenkiertokin voi häiriintyä
ja käsivarren lihakset uhkaavat kuihtua.
- Joskus
epikondyliittikivun pitkittyessä voi mm
lihasjännerakenteiden kiristymisestä,
epätasapainoisuudesta tulla oireiluun mukaan myös
yläraajaan tulevien hermojen toiminnallistasoinen
pinnetila - lateraalisen epicondyliitin kohdalla
lähinnä nervus radialiksen osalta. Tuolloin
kiristyneet pehmytkudokset kuten lihakset aiheuttavat
suhteellista hermoratojen puristusta josta tuleva
hermoärsytys lisää taas lihaskireyttä, ihotunnon
herkistymistä jne. Silloin ensisijaisena hoitona
on hermokudoksen ärsytystä vähentävät lääkkeet ja
tarvittaessa rannetukilasta ösiin -
tenniskyynärpäätuki voi silloin pahentaa oireilua.
- Paikallinen kortikosteroidi-puudukeinjektio on
aiheellista antaa ainakin sairauden tulehdusvaiheessa,
josta tulee oikein / oikeaan paikkaan ja riittävän
syvälle injisoituna useinmiten hyvä
hoitotulos. Jos ensimmäinen pistos auttaa
oleellisesti mutta vaiva ei tule kokonaan kuntoon
pitäisi injektio uusia vielä 1-2 kertaa noin kolmen
viikon välein. Oikealla injektiotekniikalla on
suuri merkitys hoidon onnistumiselle ja
toisaalta haittojen estämiselle.
Epicondyluksen kärkeen, jota eivät peitä kuin
ohut subkutis ja iho, iniisoimista tulisia välttää -
se on kivuliasta ja riippuen kortikosteroidi
liuoksen vahvuudesta riskinä iho ja
ihonalaisen rasvakudoksen kuihtuminen. Jänteen
sisänhän ei saa koskaan steroidia pistää.
Injektion turvallisin paikka löytyy, kun
siirrytään nivelnastan nupista noin 2
cm mediaalisesti ja hivenen distaalisesti,
näin päädytään lihasten yhteisen jänteen
insertioalueelle, johon injisointi annetaan melko
syvälle n. 2-2,5 cm jänteiden viereen tai alle.
- Aktiivista
affisoituneiden lihasjänteiden/-kalvojen venyttely- ja
voimaharjoitusterapiaa on käytetty myös epicondyliitin
yhtenä hoitomuotona. Tarkoituksena on
vahvistaa kyynärvarren lihaksia 2-3 kuukauden
aikana vähitellen kasvavalla kuormituksella.
Ohjelmaan voivat kuulua esimerkiksi käden isometrinen
nyrkkiinpano sekä ranteen kuormitettu ekstensio,
fleksio ja rotaatio. Jotta tuloksia saavutettaisiin,
harjoittelua on ohjattava ja seurattava ilmeisen
tarkasti, koska käytännössä siitä vaikuttaa olevan
ainakin vastaanotolle tulevien potilaiden mukaan
harvoin hyötyä. Mm yhden Oulun Yliopiston
väitöskirjatutukimuksen asetelmissa tulos oli
hyvä.
- Fysioterapiassa kyseeseen voi tulla esim.
lihasten rentoutus akupunktiolla, venytykset sekä
nousujohteinen harjoitusterapia. Erityisesti jos
potilaalla on laajempialaisia niskahartianseudun
ja yläraajaan toimintahäiriöitä
myös manipulaatiohoidot sekä neuraalikudosta
mobilisoivat liiketerapiat ovat käytännössä
arvokkaita.
- Paikallinen
hepariini-injektiolla aikaansaatu hallittu
verenpurkauma - lisätulehdusreaktio, josta toivotaan
lopullisen parantumisen ajatellaan jouduttuvan on yksi
hoitomuoto, jota tiettävästi käyttää vain
yksi lääkäri pääkaunpunkiseudulla:
Tämän filosofian mukaan kudosten uusiutumisen ja
korjaantumisen kannalta on tärkeää, erityisesti
kroonistuneissa tapauksissa, että saadaan kyseiselle
alueelle mahdollisimman voimakas verenkierto.
Suonien ulkopuolelle joutuessaan ajatellaan
verisolujen laukaisevan paranemisreaktion.
- ESWT eli paineaaltohoito
perustuu nimensä mukaisesti paineaaltoihin, jotka
kohdistetaan kipeytyneeseen kohtaan. Haittana
hoidon huono saatavuus-korkea hinta (eikä ole
Suomessa vielä Kela-korvattava). ESWT-hoito ei
ole tämän vuoksi yleensä
ensimmäinen tenniskyynärpään hoitovaihtoehto
mutta kun muista hoidoista ei ole apua
kokeillaan sitä usein ennen kuin harkitaan
leikkaushoitoa.
- Operatiiviseen hoito tulee kyseeseen harvoin
yli vuoden pitkittyvissä lateraalisissa
epicondyliiteissä. Suomessa leikattavien osuus
on ilmeisesti 1-3 %:n luokkaa pitkäaikaisesti
oireilevista. Joissakin tutkimuksissa noin 60 -
70 % leikatuista potilaista on arvioitu
jossain määrin hyötyvän leikkauksesta - toisaalta
noin 90 % paranee itsestäänkin parissa
vuodessa.
- Kuten edellä ilmeni
vaivan diagnostiikka on helppoa mutta hoidon ongelmana
on se, ettei ole löytynyt yhtään kaikille vaikuttavaa
hoitoa ja hoitofilosofiat vaihtelevat suuresti
tenniskyynärpään tulehduksen hoidosta tulehduksen
lisäämiseen ja nousujohteisesta harjoitusterapiasta
täydelliseen kyynären lepoon.
- Kroonistunut yli kaksi vuotta
jatkunut tautitila on melko harvinainen. Yleensä
käden kuormitukseen voidaan työssäkin vaikuttaa
tavalla tai toisella, kun asiaan paneudutaan.
Määräaikainen tai pysyvä työnvaihto sekä
uudelleenkoulutus ovat viimeisimpiä
keinoja.
|
Fysiatri Markku Tunninen - muut
artikkelit
• Kaularangan
toiminnan monimutkaisuus
• Miten yläniskan
toimintahäiriö aiheuttaa
päänsärkyä
• TOS
• Serratuspareesi
• Olanseudun
kipuongelmat
• Frozen
shoulder
• Tenniskyynärpää
• Medianushermon
pinnetilat
• Rannekanavasyndrooman
leikkauskomplikaatioista
• Selkäkipupotilaan kliininen
tutkimus
• Lannerangan
kuvaustutkimukset
• Hamstringsyndrooma
• Ryhti ja
kivut
• Triggeripiste-injektiot
• Kortisoni
injektioina
• Kukonhelttauute injektioina
Tue Fysiatria.net
sivuston kehitystyötä esim 1 € lahjoituksella
| | |
| |
|
