Fysiatri Markku Tunninen  ( päivitetty 02 09 2001 )

Taustaa

Ensimmäinen lääketieteellinen arvostettu oppikirja, joka esitti että lihakset ja niiden triggeripisteet voivat aiheuttaa usein kipuja paitsi paikallisesti myös heijastuskipuina, oli J. Travell ja D.G. Simons vuonna 1983 (1). Edellinen kirja on edelleenkin tyyppitriggerialueitten ja niiden heijastusalueitten perusteos. Kirjahan auttaa osin ymmärtämään heijastuskipujen syntymistä, joskin heijastusoireita syntyy muillakin tavoin eikä siis ainoastaan myofasciaalitriggereistä. Näin kehittyi myofasciaalisen toimintahäiriön ja kivun käsitys, jossa toiminnallista myofasciaalikipua voi tulla myös ilman kudosvauriota mutta kuitenkin useinmiten kuormitushäiriöstä johtuen. Triggeripisteet ovat yliärsyyntyneitä lihaksen sisäisiä lihassäienippuja, jotka muuttuvat ympäristöään kovemmiksi tai jäykemmiksi alueiksi, jossa lihassäikeiden supistuminen tai relaksoituminen on huono tai häiriintynyt paikallisen kudosvaurion vuoksi. Kliinisessä tutkimuksessa voi tulla esiin paitsi em. triggeripisteiden paikallinen huomattava painoarkuus mahdollisine triggerikipuheijastuksineen myös usein laajempi lihaksen kireysaristelu, lihasheikkoutta tai liikehäiriö.

Triggeripisteinjektioiden tai neulotusten ( esim. Lidocain puudukkeella, triggeripisteiden / akupisteiden "kuivaneulottelulla" kuten akupunktiolla tai ihonsisäisillä triggeripisteiden yläpuolisilla vesi-injektioilla ) tavoitteena on lihasten rentouttaminen ja normaalin toimintakyvyn sekä lihastasapainon palauttaminen. Tuolloinhan yleensä muukin nikamien tai nivelten toimintakyky voi korjaantua ja kivut helpottua.

Käyttömahdollisuudet / indikaatiot

Näitäkin hoitoja kuten välillä muitakin tule-kipujen hoitoja saatetaan innostua käyttämään ylenmäärin. Kaikki tule-kuntoutus tai terapia edellyttää, että ennen hoitoja tehdään riittävän tarkka kliininen tutkimus eli toiminnallinen diagnostiikka, jolloin hoito- tai kuntoutusvaihtoehdot vasta valitaan tilanteeseen sopiviksi. Laajoihin triggeripistehoitoihin ei voi puudutuksin mennä jo neulottelun lievän kivuliaisuudenkaan vuoksi eikä farmakologisten haittavaikutusten vuoksi. Aku-neulottelulla sen sijaan ei ole farmakologisia haittavaikutuksia ja siinä käytetään muitakin kuin suoraan hoidettavan alueen triggeripisteitä. Lihasrelaksanttina akupunktio on tules-sairauksissa myös hyvä hoito. Samaan lopputulokseen pienempien alueitten myofasciaalisten kipujen hoidossa voidaan päästä siis monenlaisella neulottelupaikallisterapioillakin mutta pysyvimmät tulokset saadaan kuitenkin harjoitusterapialla, joka tähtää toimintakyvyn palauttamiseen.

Triggeripisteinjektiot eivät sovellu siis kaikkien eivätkä laaja-alaisten lihaskipujen hoitoon, mutta toimivat usein hyvinä ja helposti / nopeasti annettavina ensiapuhoitoina suhteellisen pienialaisille toiminnallisesti yhtenäisille myofasciaalisille kipualueille kuten esim.lonkkien ulkokiertäjälihasten kuten piriformiksen sekä gluteus mediuksen myofasciaalisiin kipuihin varsinkin kun potilaalla on samanaikaisesti em. lihasten reisiluun lisäkkeen eli trochanterin kiinnityskohta-alueittensa insertiitti- tai tendiniittikipua eli tenniskyynärpäätyyppistä tulehduskipua jänteiden kiinnityskohdissa / luukavossa tai bursiittia eli limapussitulehdusta. Kun em. alueen myofasciaalikivun taustalla on esim. selästä hermojuuriärsytys tai esim. SI-nivelen eli ristisuoliluunivelen kivuliaisuus ei triggeri-injisointihoito auta niinkään hyvin. Myös alaselän m. quadratus lumborumin lihasspasmissa pitkään jatkuneena kun taustalla ei ole enää mainittavaa hermojuuripuristusta em. injektioita voi käyttää. Samoin hartiarengaan alueella usein esim. lavan lihasten triggeri-injektiot saattavat olla hyödyllisiä esim. pitkittyneen olan tendiniitti-injisointien yhteydessä, jossa kehittynyt jo vaikeampiasteinen hartiarengaan lihasepätasapaino.

Tue Fysiatria.net sivuston kehitystyötä esim 1 € lahjoituksella