Hamstring-oireyhtymälle tyypillinen oire on istumiskipu (sekä tuolilla, että erityisesti autossa) istuinkyhmyn seudussa. Toinen tärkeä oire on kipu jalan ojentuessa esimerkiksi juostessa. Hamstring-potilas ei yleensä voi juosta kuin hiljaa ja koukkupolvella. Tärkein kliininen löydös on ns. aitajuoksijan asennossa tapahtuvan hamstring-venytyksen yhteydessä provosoituva ja istuinkyhmyn seutuun paikantuva kipu. Tyypillistä on lisäksi, että em istuinkyhmyn jänneinsertioiden alue ei ole esim kylkimakuulla lonkka ja polvi koukistettuina palpaatio-arka – kliinisessä tutkimuksessa pääosin vain hamstring-venytys aikaansaa huomattavan paikallisarkuuden tai pidempään istuminen.Istuinkyhmyn hamstringsyndroomaan patologia on biceps femoris- ja semimembranosus lihasten istuinkyhmyn kiinnittymiskohdan jännemäisen insertioalueen tendinoosi – eli vähän samantapainen tilanne kuin on olkapään supraspinatusjänteen insertiotendinoosin tai tenniskyynärpään kohdalla. Istuinkyhmyn lateraalipuolelle kiinnittyvät jännejuosteet paksuuntuvat ja degeneratiivista tendinoosikudosta syntyy paksun arpeutuvan jänneosan sisälle. Toistorasitus-, venytys- tai revähdysvammat saavat aikaan kudosten ikääntyessä em tyyppistä oireilua. Pitkään jatkuessaan tällainen oireilu voi johtaa siihen, että elimistö yrittää korjata tilannetta kasvattamalla jänteiden kiinnitysmialueelle fibroosia, jolloin vieressä lateraalipuolella kulkevan iskiashermohaarojen ympärille syntyy kiinnikkeitä, hermon liikkuvuus vähenee ja siihen kohdistuva hankaus lisääntyy.Hamstring-lihasten jänneinsertion paksuuntuminen, tendinoosi ja repeämäarvet voidaan usein havaita ultraääni- tai magneettitutkimuksessa – mutta lievähkö ja lyhytkestoinen oireilu ei välttämättä ole aina kuvannettavissa.
Hamstring- oireyhtymän konservatiivinen hoito käsittää lonkkaa mobilisoivia ja venyttäviä harjoituksia. Puhdas passiivinen selinmakuulla tehty suoristetun alaraajan ylöäs nosto ja venytys spagaati- ja aitajuoksija-asennossa puolestaan voi lisätä oiretta. Relatiivisen jäykkyyden vuoksi venytetään usein liian herkästi ja liian intensiivisesti takareittä huonolla tuloksella. Takareiden passiivinen venytys voi olla jopa vasta-aiheinen vaikeissa tapauksissa. Poikittainen lihashieronta ja manuaalinen takareiden ja etenkin istuinkyhmyn seudun käsittely voi auttaa, samoin syväkyykkyharjoitus ja takareiden lihasharjoitukset. Useasti jo pelkkä lepo ja 50-75 %:n teholla tapahtuva kestävyystyyppinen harjoitus palauttavat tilanteen lähelle normaalia. Hamstring-insertion revähdysvammojen hoidon tulee olla huolellista alueen arpimuutoksen minimoimiseksi. Kortisonipistokset ovat osoittautuneet hyväksi hoidoksi hamstring-oireyhtymässä. Koska käsivaraisten kortikosteroidi-injektioiden osuvuus, tai niistä tuleva apu em oireyhtymässä on allekirjoittaneen kokemuksen mukaan vain n. fifty-fifty suositan UÄ-ohjattuna annettavaa istuinkyhmyn lateraalipuolen biceps femoris- ja semimembranosus-jänneinsertioiden kiinnittymiskohdan viereistä injisoimista – mutta jos tutkimuksessa näkyisi tva:n kohdalla epätodennököinen jänteen osittainen repeytyminen tai avulsio kortisonia ei pidä antaa – silloin voi jatkotutkimuksena harkita vaikka magneettikuvausta. Jos kortikosteroidi-pistoksesta tulisi oleellinen hyöty muttei vielä toivotun hyvä tulos voi injisoinnin uusia 2-4 viikon päästä.
Leikkaushoitoon joudutaan turvautumaan, kun hamstring-syndrooman kiputila kroonistuu eikä reagoi lääke-, injektio- tai fysikaaliseen hoitoon. Toimenpiteessä hamstring-insertion biceps femoriksen ja sen alla edessä olevan semimembranosus-lihaksen reunan fibroottinen juoste tai alueella olevat kaksi juostetta katkaistaan siten, että insertio löystyy jonkin verran juuri siltä alueelta, missä iskiashermo viistosti menee bicepsin reunan alle. Samalla iskiashermon ympärillä olevat tulehdus-arpi-kiinnikkeet poistetaan ja hermon kulku vapautetaan. Leikkaus voidaan tehdä potilaan anatomian ja oireiden perusteella joko reiden taakse pakaralihaksen reunaan tehdystä pitkittäisestä tai poikittaisesta viillosta tai kaarevasta pakaralihaksen alaosan läpi menevästä viillosta. Harjoitustauko kevyeen treenaukseen on 3-4 viikkoa leikkauksen jälkeen. Äkkiponnistuksia ja maksimaalisia painoja on vältettävä vielä toinen kuukausi. Edelleen jos leikkaushoitoon jouduttaisiin turvautumaan olisi hyvä kääntyä ko tyyppisiä leikkauksia paljon tehneen, urheilijoita paljon hoitaneen ortopedin puoleen.