Serratuspareesilla tarkoitetaan m. serratus anterior lihasta hermottavan hermon, nervus thoracicus longuksen, vauriosta tulevaa ko lihaksen pareesia tai halvausta.  Serratus anterior lihas sijaitsee lavan ja rintakehän välissä, jossa sen tehtävänä on vetää lavan sisäreunaa rintakehää vasten stabiloiden näin lapaa ja yläraajan etenkin elevaatioliikkeitä.  Koska serratus anteriorin tehtävänä on pitää lapaluu kiinni rintakehän pinnalla vetämällä lapaluun sisäreunaa kiinni rintakehään, syntyy halvauksessa päinvastainen tilanne lapaluun sisäreuna nousee selvästi rintakehästä esiin, syntyy lavan siirrotus eli ns. enkelinsiipi.  Jos olkavarren fleksioliikettä vastustetaan tai tva tekee punnerrusliikettä etukenossa seinää vasten lisääntyy lavan siirrotus verrattuna tilanteeseen ilman kuormitusta.

Nervus thoracicus longus (hermotus kaularangan hermojuurista C 5–C 7) kulkee pitkin rintakehän takalateraaliseinää ja hermottaa kylkiluista lähtevää ja lapaluun alapuolelle sen sisäreunaan kinnittyvää m. serratus anterior:ia.  Hermo on altis mekaanisille ja tulehduksellisille vaurioille.

Jos serratuspareesi ei ole, kuten yleensä, kaularangan hermojuuren C5, C6 tai C 7 puristuksesta johtuva, eikä anamneesissa ole minkäänlaista vammaa, tai jos hermon selvää ulkoista pinnettä ei voida osoittaa, pidetään halvauksen syynä useinmiten ”tarkemmin määrittämätöntä hermon mahdollisesti infektioperäistä tms tulehdusta, mononeuriittia”.  Viime vuosina on tutkimuksissa havaittu, että joskus oirielun taustalla on hermon sisäinen hermosyykimppujen, faskikulaarinen , helminauhamainen tai tiimalasimainen puristustila, jossa voi esiintyä myös hermosyykimppujen kiertymistä.  Hermon tavanomaisesta kirurgisesta ulkoisesta vapauttamisesta ei silloin ole apua, vaan hermo on avattava ja vapautettava sisäisesti (intraneuraalinen neurolyysi).

Serratuspareesi paranee yleensä itsekseen ajan kanssa ja konservatiivisella hoidolla – harvemmin joudutaan turvautumaan käsikirurgin apuun.  Hermo ei parane aina täydellisesti.  Lopullinen paraneminen voi jatkua ad 1–2 vuotta.

Hoidoksi on yritetty kehittää mm lapaa paikallaan pitäviä tukisidoksia tai lastaa, mutta niiden merkitys hoidossa epävarmaa – ehkä mm nukkuessa tukisidos voisi ohjata sopivampiin nukkuma-asentoihin.  Tukisidoksia tärkeämpää on olkapään, lavan sellaisen rasituksen välttäminen joka kohdistuu em serratus anterior lihakseen eli etenkin fleksio-etu suuntaisia olkavarren elevaatiorasituksia pitäisi välttää.  Serratus anter. lihaksen funktiota samansuuntaisesti tukevien, eli lapaa rintakehään lähentävien, muiden lihasten liike- ja voimaharjoitteluja kannattaa tehdä eli lähinnä lavan lähentäjistä keski-ala-trapezius ja rhomboideus sekä olan ulkokiertäjälihasten harjoituksia.

Akuutinpuoleisen serratuspareesin diagnostiikka, hoito- ja kuntoutustarpeet olisi hyvä tarkentaa ENMG-tutkimuksella.  Mikäli serrauspareesin kanssa esiintyy samanaikaisesti yläraajan radiculopathian kaltaisia puutumisia, tuntopuutoksia tai kipuja pitäisi harkita myös kaularangan magneettikuvausta C 4-5-6-7 discusprolapsimahdollisuuden varalta.